elämän keskipäivässä
In the noon of life
minäkin eksyin synkkään metsään
Even I got lost in the dark forest
aamupäiväin kappaleisiin
In the pieces of mornings
iltojen ikävään
In the yearning of evenings
kasvot puhuvat omaa kieltään
Faces speak their own language
oppivat suruaan nauramaan
They learn to laugh out their sadness
ja elämän hauraat astiat
and the fragile containers of life
katsovat ihmetellen toisiaan
are looking at each other in amazement
askel ja pysähdys kerrallaan
A step and a stop at the time
yksi nurin, yksi oikein
One wrong, one right
etsi tietä joka hehkuu,
Search for a road which shines
polkua joka puhuu
Search for a path which speaks
se on käsiesi liikkeissä
It's in the movement of your hands
se on taivaankannen valoissa
It's in the lights of the sky
se on päivällä ja yöllä ja aina
It's during the days and the nights and always
se on täällä se on muualla
It's here it's elsewhere
se ei puhu, ei voi vastata
It doesn't speak, it can't answer
olen ymmärtänyt tämän sen valossa
I have understood this in its light
talvi toi meidät tähän paikkaan
The winter brought us to this place
missä lepäämme kylki kyljessä
where we are lying side by side
opimme enemmän toisiamme
We learn to know each other better
opimme ajoissa luopumaan
We learn to let go in time
en ehkä tiedä mitä tehdä
Maybe I don't know what to do
vaikka joskus olenkin varma
Even though sometimes I am sure
ja joskus makaan aivan hiljaa
and sometimes I just lie down quietly
ja uskallan vain epäillä
and only dare to doubt
jos yrittäisin puhua vain sanoja
If I tried to speak only words
käsiin jäänyt kosketuksen paloja
Pieces of touch left in my hands
täytyy luopua, ajatella uudelleen
Have to let go, have to think again
itsensä ja muut
Myself and the others