Kun olit sanonut, mitä sanoit,
When you had said, what you said,
tuhannen oven
a thousand doors
varjoisilla käytävillä vääjäämättä sulkeutuvan.
inexorably slamming shut in the shady corridors.
Kun olit sanonut,
When you had said,
mitä sanoit, näin risteytyvän teiden mutkiin
what you said, I saw, in the curves of crossing roads
tuhannen tienviitan.
a thousand signposts.
Ja räpäytit vain silmiäsi, katsoit hetken muualle
And you just blinked your eyes, looked away for a moment
kun sukupolvia kuoli ja kaupungit sortuivat.
when generations dies and cities crumbled.
Väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut,
Let the days withdraw and the moons pale,
riittäköön rakkaus vain
let love last only
Sulkekoon kuolema pettäjäin suut,
Let death shut the mouths of betrayers,
en usko rakkauden
I don't believe in the love's
haamuun, kalpeaan.
pale ghost.
Kun olit sanonut mitä sanoit,
When you had said what you said,
minun sisälläni kuoli
inside me died
joku lapsi, joka uskoi loputtomaan maailmaan.
a child that believed in an endless world.
Kun olit sanonut mitä sanoit
When you had said what you said,
olin vapaa tänne kulkemaan,
I was free to make my way here,
missä jokainen on kohtalonsa kanssa yksinään.
where everyone is alone with their fate.
Siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusi
From that day a piece of broken sky was left in your throat
ja otsallesi kuutamosta sirpale,
and on your forehead a shard of moonlight,
siitä päivästä jäi merentumma laine silmäkulmiisi
from that day a dark wave of the sea was left in the corner of your eye,
ja tuulenpesä asunnoksi kylmyyden.
and a wind's nest to be a dwelling for coldness.