talvi tulee taas,
winter is coming again,
sytyttää taivaanvalot
illuminates the lights of the sky,
kietoo käärinliinaansa ja
wraps into its shroud and
polttaa ihon kylmyydellään;
burns the skin with its coldness;
hymyilee tuulin viisain
smiles with wise winds
talvi, joka on lempeämpi
winter, which is more gentle
kuin kesä konsanaan
than summer could ever be;
talvi huokailee tarinaa
winter sighs a story
jolla ei ole enää kertojaa
that is now without storyteller
menen nukkumaan ja toivon
and I go to sleep and I wish
etten enää koskaan herää
that I will never again wake up
kevätpäivään raastavaan (2x)
into an excruciating springday (2x)
muoto uinuu taas
shape slumbers again
pehmeissä vaatteissaan
in its soft clothes;
ei tarvi odottaa
no need to wait,
ottaa osaa, kantaa kortta
to take a part, or to do one's bit.
jos puro virtaa hiljaa
if a spring flows quietly
kylmyydessä, kirkkaudessa
in coldness, in brightness,
vieraiden tähtien alla
under the strange stars
laulaen surujaan
singing about its miseries
minä tulen illansuussa
I will come before the nightfall
isken tulta kaminaan ja
I'll light a stove and
istun pitkään lattioita
I'll lay around the floors,
tuijottelen talviteille (2x)
sitting and staring at the winter roads