Uamun harmoossa usvassa ku taevaalta tulj’ mustoo vettä
Under a gray morning mist in pouring black rain
Kylä makas tuhkan seassa, ei olluna elossa kettää
A village lied in ashes, with not a soul alive
On sotajookot jo poestuna ja rannassa vuan tervavene
The armies already gone, only a rowboat perched on the shore
Pappi käjet ristissä noetuu ”on se nyt vuan perkele”
With his hands crossed a priest blasphemes “to hell with all this”
On taesto verinen luantuna ja kylän immeiset kuatuna
The bloody battle has ceased and the denizens have fallen
Ei kuulu iänj´ sotarumpujen, ei soe laalu kaanis lintujen
No war drums are heard nor fair bird songs anymore
Raaniot tuhkassa seisoo, kalaman käry haesoo
The ruins lie in ash, the stench of death around
Verj’ peittää routasen muan ja uutta elloo oottoo sua
The frosted ground cloaked in blood and renewed life is a hope in vain
Viitakemies kuakin selässä istuu, kahtoo kylän raanioeta
The Grim Reaper seated on his steed, beholding the village debris
Tuijottaa alas tyhjyyteen, kaekki näättää vitun aatiolta
Inspecting the void below, the view is of damned desolation
Pappi mannaa elämän helevettiin, kirroo suuren herran
The priest curses all life to hell, denouncing the Lord Almighty
Pyytää lohtuva piäpirulta tämän yhen ja aenoon kerran
Begs the archdemon for solace just on this one and only occasion
Kirroon sinnuu luojoo, ku kiusoot minnuu ruojoo
I hereby curse you Creator, since hapless me you torment thus
Tuska valtoo syvämmen ku kuolo korjoo sattoo
Grief overcomes my heart as death is reaping its harvest
Verj’ täättää muan, kaekki elävä kattoo
Blood will fill this world, all things alive will be lost