Ee tähän vuojenaekaan paenu hakku muan kuoreen
A pickaxe doesn't fall to the shell of the ground at this time of the year
Luutarhaan outtamaan viijään arkku vaenajan tuoreen
To the bone garden the coffin of a freshly deceased is brought to wait
Muanpovveen piäsöövät kuhan noosoo tookoheinät
To the bosom of the earth they'll get when the hay of May rise*
Jiä tuakse kuuraset, kylymät kiviseinät
The rimed, cold stone walls are left behind
Luutarhasta poes, povveen muan piästävä oesj'
Out of the bone garden, to the bosom of the earth should (we or s/he) get
Aakee arkut, herree ruatokansa
The coffins open, the cadaver folk awake
Vuan eepä nuo arvoo vaenajia olevansa
But they're not guessing that they're deceased
Luutarhasta levon jäläkeen parraan elon
From the rest of the bone garden, after the best life
Tulloo väkkee tuomaan kuolemanpelon
The crowd is coming to bring the fear of death
Lähtöö kukkii kottiisa muistamatta männeitä
Everyone's leaving to their homes without remembering the past
Pihhoehisa piästyä ee huoli rakkaat heitä
After getting to their yards the loved one's don't accept them
Surruusa sortuuvat, kun karsikkolaatasa löytää
Break from their sadness when they find their karsikkolauta*
Liekit mustat syvämmiin syttyy ja vihasa näättää
Black flames are igniting in their hearts and showing their anger