Niin se tyttö astui huoneeseen ja katsoi miestä pitkään hymyillen
So that girl stepped in to the room and looked at the guy for a long time with a smile
Se näytti komealta, kaiken kokeneelta, ja sai tytön nauramaan
it looked handsome, been through everything, and made the girl laugh
Nauru vei sen miehen kauemmaksi haudastaan. Sai veren kiertämään.
Laughter took that man further from the grave. Made the blood serculate.
Ja kohta yhtä matkaa jatkoi kaksi tarinaa. Ovi huoneen suljettiin.
And soon two stories continued on the same road. The door of the room was closed.
Liian nuori juuttumaan, liian vanha muuttumaan, liian ylpeä itkemään.
Too young to get stuck, too old to change, too proud to cry.
Liian nuori maatumaan, liian vanha kulkemaan, liian ylpeä huutamaan.
Too young to break down, too old to travel, too proud to shout.
Vuosikausia toisistaan.
For years of each other.
Niin se nauru loppui, pöly nurkkiin asettui. Seinät alkoi ahdistaa.
So that laughter stopped, dust settled in the corners. Walls started to distress.
Ja vaikka pieni sänky, kaukana kaksi toisistaan valvoo laidoillaan.
And even though a small bed, two far from each other stay awake on their sides.
Ja vain äänet rappukäytävän rikkoo hiljaisuuden. Raskasta hengittää.
And only the noises of the staircase break the silence. Hard to breath.
Ja kun ne katsoo toisiaan, ne istuu hiljaa vaan, kaukana toisistaan.
And when they look at each other, they sit quietly, far from each other.
Vuosikausia toisistaan
For years of each other.