Nyt kun hiljainen on nurmi luminen,
Now when the snowy grass is quiet
ja muisto kivinen, minä suljen silmäni
And the memory is stony I close my eyes
Ja kiroan sen lupauksen,
And curse that promise
kun sanoin, että en aio olla vihainen
When I told that I’m not gonna be angry
Vaikea hengittää, vain niin vähän jää
Difficult to breath, there is only so little left
lämmittämään, kun jatkan elämää
To warm when I continue life
Kuinka saisinkaan taas pääni nousemaan,
How could I get my head up again
kun edes nukkumaan en käydä uskalla
When I don’t even dare to go to sleep
Mutta päivät pitenee
But days are getting longer
Levitän tuhkaa hangelle, ettei säteet heijastuisi pois
I’m spreading ash to the snow so that the rays wouldn’t reflect away
Käsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois
I order spring to come so that new could grow
Kun vedet vapautuu ja yöt haalistuu,
When the waters break free and the nights fade
niin muisto kaunistuu ja minä ymmärrän
The memory will become more beautiful and I understand
Kun ovi aukaistaan, vanha suljetaan,
When the door is opened the old one is closed
ettei tuulet löis, veis veto mennessään
So that the winds wouldn’t strike, draught wouldn’t take with it
Sillä päivät pitenee
Because days are getting longer
Levitän tuhkaa hangelle, että uusi kasvaa vois
I’m spreading ash to the snow so that new could grow
Levitän tuhkaa hangelle
I’m spreading ash on the snow
Käsken kevään ilmoille
I order spring to come