Tervehdys täältä, Unholan uljaat!
Salutation from here, the noble of Oblivion!
Jossa vain pimeä kuljettaa
Where only darkness will carry you
Maksamaan aamuisen auringon lunnaat
To pay the ransom for the morning sun
Me olemme myöhäiset
We are the ones who are late
Yö nostaa syliin, sylissään kantaa
Night will hold you, carry you in its arms
Kuin neidon ylitse kynnyksen
Like a maiden over a treshold
Käy nokena vaahto vapauden rantaan
Like soot, foam reaches the shore of freedom
Me olemme, me olemme niin myöhäiset
We are, we are the ones who are so late
Mene, unet hukkaa
Go, misplace your dreams
Kerran taivas putoaa niskaamme
Once the sky will fall upon us
Me tiskaamme kyyneleillä
We will be washing dishes with tears
Tyynten merten
Of tranquil seas
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan
There is no wolf to howl at the moon
Joka viluisella valollansa silitellen
That, stroking with its chilly light,
Hiuksiamme harjaa
Brushes our hair
Se kirstuun lukittu, salvattu tuhanteen kertaan
The one who is locked in a chest, latched a thousand times
Avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon
The keys have vanished into the rising sun
Ei viiltojen välistä tunnista vuotavaa verta
Will not recognize blood running between cuts
Me olemme myöhäiset
We are the ones who are late
Mene, unet hukkaa
Go, misplace your dreams
Kerran taivas putoaa niskaamme
Once the sky will fall upon us
Me tiskaamme kyyneleillä
We will be washing dishes with tears
Tyynten merten
Of tranquil seas
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan
There is no wolf to howl at the moon
Joka viluisella valollansa
That with its chilly light
Hiuksiamme harjaa
Brushes our hair