Silloin minä itkin ensi kerran,
Then I wept for the first time,
kun äiti mun matkalle laittoi,
when my mother sent me away,
ja sen matalan torpan nokiselta pankolta,
and from top of the blackened oven of the low cottage,
leivän mun käteheni taittoi.
she handed me a piece of bread.
Mene sinä poikani maailmalle
My son, go out into the world,
ja etsi sä onnesi sieltä,
and find your fortune there,
sillä ethän sinä kotoasi muuta saa,
for in your home you'll find nothing
kuin kantaa surullista mieltä.
except sadness.
Murhe se vie mua paikasta paikkaan,
Sorrow carries me from place to place,
aina on polku mun eessä.
and there's always a path before me.
Toki yksi on lohtu: mun haudallain
But one thing brings me comfort: upon my grave
ei seisota silmät veessä.
no one will stand weeping.