Hiljaa, hiljaa, ilta on, taivas tummeneepi.
Quiet, quiet, the evening is, the sky is darkening.
Luonto tyyntyy lepohon, maa jo himmeneepi.
Nature calms down for rest, the ground already dims.
Haukottava hämäryys pirtin pienen täyttää,
A yawning dimness fills the little cottage,
pärekin jo pihdissään pienemmästi näyttää.
the shingle1 already in it's clamp lights less.
Tuutusessa tummemmin keinuu leino lapsi,
Being lulled swings a gloomy sad child,
alkaa armas äitikin tulla tummemmaksi.
the dear mother too begins to get gloomy.
Sitten saapuu unonen, päreen sammuttaapi.
Then the sleep arrives, puts out the shingle.
Pitkin pirtin penkkejä hiljaa hamuaapi.
Along the cottage's benches it slowly creeps.
Istuvaiset nujertaa viikon vuotehelle,
The ones sitting down it folds down on the beds,
pitkälleen jo äidinkin kaataa kätkyelle.
it knocks over the mother too on the cradle.
Yö jo on ja hämynen pirtti unelmoipi.
Already night it is and the dim cottage dreams.
Sirkka uunin korvassa tyytyväisnä soipi.
A Grasshopper over the stove plays content.