Soitan väjen väkiänsä, lajiansa luonnohisten, kohmehiset kiehautan, lämpöhiset liekahutan.
I play the power's power, the kindred nature, I boil that which is numbed by cold, I cradle the warm things
Vaskisoinnut vehätysten, sanahiset suurehisten, ajatukset alkuvimmat, mielelliset mahtavimmat.
The copper tones of vehätys, the words of the great ones, the thoughts of the beginning, the greatest-minded
Tervahisten turvahasta, havuhisten huomahasta, piiloistansa pienelliset, kummalliset koloistansa.
From the safety of the tarry stumps, from the care of the sprigs, the little ones from their hiding places, the weird ones from their holes
Kätketyt kiejon käjella, väjellä suljen salatut, raskahat rauan reunalla, leiskuvaiset loihtuvilla.
Hidden with the hand of kiejo, secret things closed with the power, heavy on the edge of iron, flaming on the witching ones
Nostan voimat lauluhiksen, kutsun väjet säveliksen, nietohiksen viisauen, tietosuuen tuleviksen.
I raise the powers to be my song, I summon the powers to be my tunes, the wisdom of the nietohis, the coming knowledge