Kylällä kyteä saa sanaparret:
At the village the sayings may smoulder:
Kuka lie, kuka lie on lentänyt?
Who is it, who has flown?
Anolan aukeat saa sitä nähdä tietäen
The clearings of Anola may see it, knowing
Mitä sanojat sanoissa luulee
What the speakers think in the words
Huhut kuin kiviä vaan
Rumours are like mere stones
Joita kosket kuohuissaan
Which the rapids
Kadoksiin kuluttavat
Wear out into nothingness
Arat on puhuvat puut
The speaking trees are shy
Vaikka muistaa korvillaan
Though they remember with their ears
Yhden ylitse pakenevan
One escaping above
Vajalle valkean maan yhdet jäljet johtaa kiiltävinä
To the shed of the white land a shining track leads
Kuusen kierto, viertä juuren, kohta kuuta kurkottava
Around the spruce, by the root, reaching towards the moon
Alho on kivien maa, siellä yksi seuraa seinäviertä:
Below is the land of stones, there one follows the wall:
Kumma kuin on liiterillä, kouko kolkkona ovella
A strangeness at the woodshed, a grim bear at the door
Pihalta pitojen taa veisi hennon halki harsopeiton
From the yard it is taken behind, across a field of dainty gauze
Kuusilatvat katkeavat, heinät harvoille pediksi
The spruce tops break off, the hay serves as a bend for few
Levätä pudonnut saa, sen on helmaan, jonka päältä piirsi
The fallen one may rest, at the foot of the one who drew
Hetken yltä laajenivat niityt aukeat Anolan
Above the moment lie the meadows, the clearings of Anola