Translation of the song Harmaja artist Korpiklaani

Kun joutui harmajan taa, viel siivet hetken aikaa pois kurkottaa

When fallen into greyness, for a moment wings try to reach out

Vaimean vaikerruksen voi kuulla niin kuin kuulee hiljaisuuden

A faint moan can be heard like silence can be heard

Jos siellä laulella voi, sen soitto hangillani korkeaan soi

If it’s possible to sing there, its song will sound high on the snowdrifts

Vaan kerran vaikenevan kun kuulen pienen hankisirkuttajan,

But once, when I will hear the little snow bird to fall silent,

Niin laulu soi Sylvian

The song of Sylvia can be heard1

Yllä talven tähtitaivas, sen loiste lepää nietoksilla

Winter’s starry sky above, its shine rests on the snow

Sinä silti yksin hiljaa kuin haihtuvana

Yet you are alone silently, like fading away

Täällä kerran kevään usko, sen tahto taipuu yön oksilla

Once here was faith of spring, its will bends like the snowy branches

Sinä silti vaiti kosket kuin haikeana

And yet you touch silently, as if wistful

Vaikka minä hennon, hauraimman aina käsiini suojaisin,

Even if I always protected the most fragile, delicate in my hands,

Sinun minä pelkään tuuliin jo katoavan

I would still fear that you’ll disappear in the winds

Vaik' on aika aamun, yksin tuo hanki kuiskaa kuin hiljaisin,

Even if morning is here, snow alone whispers so very quietly

Avaan kämmeneni, tunnen huurteen untuvan

I open my hands, I feel a light touch of rime

Viel kantaa kätkyessään,

Still carries in its cradle,

Saa sulat huoman huolet ymmärtämään

Makes to understand the worries of the carer

Vaikerruksen vaimeimman,

The faintest moan

Ei salli huolta siitä huomattavan,

Doesn’t allow others to notice and worry about it

Kun laulu soi Sylvian

When the song of Sylvia can be heard

Yllä talven tähtitaivas, sen loiste lepää nietoksilla

Winter’s starry sky above, its shine rests on the snow

Sinä silti yksin hiljaa kuin haihtuvana

Yet you are alone silently, like fading away

Täällä kerran kevään usko, sen tahto taipuu yön oksilla

Once here was faith of spring, its will bends like the snowy branches

Sinä silti vaiti kosket kuin haikeana

And yet you touch silently, as if wistful

Vaikka minä hennon, hauraimman aina käsiini suojaisin,

Even if I always protected the most fragile, delicate in my hands,

Sinun minä pelkään tuuliin jo katoavan

I would still fear that you’ll disappear in the winds

Vaik' on aika aamun, yksin tuo hanki kuiskaa kuin hiljaisin,

Even if morning is here, snow alone whispers so very quietly

Avaan kämmeneni, tunnen huurteen untuvan

I open my hands, I feel a light touch of rime

Sitä tahtoa ei tiedä, ei tunne sydän rajallinen

A limited heart can’t know, can’t feel that will

Vielä luona lehdon soi laulu kaipauksen

Still the song of yearning can be heard by the grove