Tien tuntee kuin taskunsa parsitut
He knows the road like his mended pockets
Joissa käsiään käydessä pittää
Where he keeps his hands as he walks
Sillä jalka on kevyt ja kivetkin vain
For his steps are light and the stones too are mere
Iloviljaa, jost' matkansa ittää
Seeds of joy from which his path grows
Tien tuntee kuin kenkänsä paikatut
He knows the road like his resoled shoes
Jotka länteen tai välillä ittään
Wandering west, or sometimes east
Sillä käsi on kaikkia tervehtänyt
For the hand has greeted everyone
Kylävieraat on tuttuina pitkään
The people he encounters are old acquaintances
Tien tuntee kuin hattunsa haalistuneen
He knows the road like his faded hat
Jonka punonut heilanen on
Woven long ago by a girl
Sitä liioin ei naukussa lepuutettu
It hasn't rested much in his pack
Siks tuntee se auringon
So it knows the sun well
Vaan auringon parhaat on ystävät
But the best friends of the sun
Tämä raikulipoika ja tuuli
Are this shiftless vagabond and the wind
Niistä toinen on aikoja elänyt
One of them has lived for aeons
Toinen ainoaks itsensä luuli
The other thought himself the only one
Ei yksin tuo astella joutunut
He hasn't had to wander alone
Joku aina kuin kuiskaten koski
Someone's touch always lingered with him
Sillä käsi on pellavaa pehmeämpi
For a hand is softer than linen
Sekä keväisin puuteriposki
And in the springs a powdered cheek
Vaikka itsensä ainoaks luulisikin
Though he may have thought himself the only one
Yksin maate on ilkeä laittaa
It's no good to rest alone
Siks tuuli tuo oksilla huhuilee
As the wind rustles in the trees
Huhusiivillä synnyinmaan laitaa
Whispering the temptations of the road
Tien tuntee kuin reppunsa pohjattoman
He knows the road like his bottomless backpack
Joka lepää kuin tyvenen lailla
That calmly rests on his back
Ja selässä nauttii se päivästään
Enjoying its day
Jossa kulkee se auringon mailla
Wandering in the lands of the sun
Vaan auringon parhaat on ystävät
But the best friends of the sun
Tämä raikulipoika ja tuuli
Are this rascally vagabond and the wind
Niistä toinen on aikoja elänyt
One of them has lived for aeons
Toinen ainoaks itsensä luuli
The other thought himself the only one
Tien tuntee kuin varjonsa aukealla
He knows the road like his shadow in a clearing
Jonka ilta niin pitkäksi heittää
That the evening has casted long
Yhä päiviin sen sääret vain lyhenevät
Still in daytime its legs shorten
Vaan yö kaikki allensa peittää
And the night covers everything beneath it
Tien tuntee kuin notkean nilkkansa
He knows the road like his agile feet
Joka tanssia taitaa ja tietää
That skillfully know how to dance
Ja hetken kun tansseihin pysähtyy
And when he stops a moment for the dances
Sen kulkija paikallaan sietää
It's a moment the wanderer tolerates remaining in place.