Translation of the song Tuuleton artist Korpiklaani
Tuuleton
The Windless
Tuuleton näitä puita ei koske
The Windless doesn’t touch these trees,
Sen itku peittänyt kaiken maan
its crying has covered all the ground.
Tuuleton voisi hiljainen olla
The Windless could be the silent one,
Vaan se yllä kulkiessa huomataan
but noticed when travels above.
Istuu vaiti, makaa kuura kasvoilla
Sits silent, the frost rests on the face,
Kun aamu syntyy takaa pimeän
when the morning is born behind the dark.
Paikalleen päätyy jokainen meistä
Every one of us ends up in its own place,
Eivät yksin kulje pään yli jäätyneet
the frozen ones don’t travel alone over the head.
Saarelle saapuu hiljaiset kurjet
The silent cranes arrive to the island,
Joiden auraan yhtyy jäästä selvinneet
and survivors of ice join to the wedge of cranes.
Painuu pää, lipuu luopuneen lautta
The head falls, and the ferry of one who surrenders gliding,
Jään kiilto kuin taivaan kautta hohtaa
the shine of ice shimmer like through the sky.
Kituvana astuu sammalmättään – Tuuleton
Steps as ailing over the moss – The Windless.
Ikijoissa juuret jäätää puita
The roots freezes trees in eternal rivers.
Ikävä ei souda vastaan, istuu vierelle:
The longing doesn’t row against, sits next to:
Ikävässä kaikuni on kovempi!
in longing my echo is louder.
Alenevan elon vuoksi rastaidenkin
Because of descending life,
Talvitie kulkisi päältäni!
the winter road of throstles would pass over me!
Hangella hiljainen Tuuleton!
The silent Windless is on the snow!
Pään yltä tuntuu kaikki maa nyt menevän
It feels like all the ground is going overhead,
Eivät minua mukaan ottaneet
they didn’t take me with them.
Jään seuraan hiljaa katoavan tuulen
I stay with silently disappearing wind,
Ylitsemme käyvät siipein taipaleet
the journeys of wings go over us.
Varjot kuin valoja yllä pimeän maan sylien
The shadows are like lights over the laps of the dark ground,
Valot kuin tuntemattomien askeleet
the lights are like strangers’ footsteps.
Yölliset kuin päiviä päällä päivätönten kylien
The nocturnal are like days over the day less villages,
Alleni jäähän kylmät jalkani jäätyneet
under me my cold feet are frozen on the ice.
Kituvana astuu sammalmättään – Tuuleton
Steps as ailing over the moss – The Windless.
Joen lautta kylmää jalkaluita
The river’s ferry freezes the foot bones.
Ikävä ei souda vastaan, istuu vierelle:
The longing doesn’t row against, sits next to:
Ikävässä kaikuni on kovempi!
in longing my echo is louder.
Alenevan elon vuoksi rastaidenkin
Because of descending life,
Talvitie kulkisi päältäni!
the winter road of throstles would pass over me!
Rastaiden taipaleet näen jäältäni
I see the throstles’ journeys from my ice.
Talvitie kulkisi päältäni!
The winter road would pass over me!
Hangella hiljainen Tuuleton!
The silent Windless is on the snow!