Meill on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi.
here in the forest, we have a campfire, and here the spruces are whispering
Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.
the sparks are rising towards the starlight, and the trees are flickering
Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa, ja kun
and now we'll remember the times of our heroes, and we'll feel the magic of the stories, and when our song is rising beyond the midnight, and the
laulumme yön yli kiirii, ja kun hongat huminoi
drafts are sighing still
Tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän, maan.
the flame is eating the firewood, the twilight is veiling the forest and ground
Jutut kuulemme, huudot, vaan muuta
we hear the stories and the calls but else
sydän syttyy tuntemaan.
heart lights up to feel it all
Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa, ja kun
and now we'll remember the times of our heroes, and we'll feel the magic of the stories, and when our song is rising beyond the midnight, and the
laulumme yön yli kiirii, ja kun hongat huminoi
drafts are sighing still
Ja kun himenee hiipuva hiillos, ja kun lankee lauha yö
and when tails off the waning ember, and the night falls silently
viime laulussa harras soi kiitos, Pyhän Yrjön kutsuu työ
in our last song plays the heartfelt praising, and st George is calling us to work
Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa, ja kun
and now we'll remember the times of our heroes, and we'll feel the magic of the stories, and when our song is rising beyond the midnight, and the
laulumme yön yli kiirii, ja kun hongat huminoi
drafts are sighing still