Taistoihin tiemme kun toi,
As our path took us to the battles,
missä luotien laulu vain soi,
where only the song of bullets play,
emme tienneet kun läksimme silloin,
we never knew as we departed,
kuka joskus palata voi.
who may ever return again.
Elo tää juoksuhaudoissa on
This life in the trenches is
meille käskynä vain kohtalon,
to us only a command of the Fate
ja kenties matkamme määrä
and maybe the destination of our journey
sodan melskeisiin kadota on.
is to disappear in to the din of war.
Kun saapuu yö kentille taistojen,
When the night arrives on the field of battles,
on hiljaisuus yllä juoksuhautojen.
the silence is upon the trenches.
Jo painuu päät sotilain uupuvain,
So droops the heads of the exhausted soldiers,
kuopissaan miehet nyt saa rauhassa hetken uinahtaa.
in their trenches the men can now sleep for a while in peace.
Mies yksin vain valveillaan muistelee,
A man awake alone is remembering,
ja aatokset kauas kotiin harhailee.
and his thoughts wander far home.
Nyt varmaankin äiti siell' valvoo viel'
Mother there is probably still up at this moment
huokaillen ja rukoillen puolesta rakkaan lapsosen.
Sighing and praying on the behalf of their beloved child.
Päivä kun yöks' vaihtui jo,
As the day turned to night,
tuli levoksi pien' tuokio,
came a moment for a brief rest,
ovat unehen vaipuneet kaikki,
everyone has fallen asleep,
missä lämmön suo nuotio.
where the bonfire grants its warmth.
Minä sinua taas muistelen,
I keep remembering you again,
näen poskellas viel' kyyneleen,
I still see the tear on your cheek,
vaikka taiston kentälle jäisin,
even if I were to fall on the battlefield,
sinun kuvasi on viimeinen.
the picture of you will be my last.